Tämän osion piti alunperin olla tuo yleinen esittely, mutta huomasin ko. tilan niin pieneksi, että ehkäpä näin parempi...

Kuka olen ja mistä kirjoitan. Olen jo omastakin saati sitten muitten mielestä keski-ikäinen, erinäisistä osittain ehkä ikäänkin liittyvistä ongelmista kärsivä mies ja kolmen lapsen isä (kaksi jo aikuisten kirjoissa), joka koki melko traumaattisen eron joitakin vuosia sitten. Jäin viime syksynä työttömäksi niin monen muun mukana eikä uutta työpaikkaa ole oikein löytynyt sentään jonkinmoisista yrityksistä huolimatta. Ihmeekseni en ole jäänyt eunukiksi enkä ruvennut kilpailemaan Caruson kanssa, mutta tyttöystävälläni (ok. tässä iässä varmaankin naisystävälläni) on huolia ja murheita mm. oman exänsä kanssa niin paljon, että välillä tuntuu, josko hän edes kykenee olemaan tyttöystäväni - ja sen takia yhteytemme tuntuu välillä olevan melkoisen katkoksissa. Tiedän, että minun pitäisi pystyä tukemaan häntä nykyistä enemmän mutta kun en ole itsekään kovin vakaalla pohjalla niin tunnin parin terapiasessio hänelle ei välttämättä aina niitä helpoimpia juttuja ole. Vanhempi veljeni kuoli jo vuosituhannen alussa ja vaikka alkoholilla ei suoraan ollutkaan osutta asiaan, liittyi se tilanteeseen vähintäänkin epäsuorasti. Toinenkin veljeni on kokenut kuningas alkoholin houkutuksia, mutta onneksi vielä elossa ja näyttäisi ainakin tällä hetkellä olevan huomattavan hyvässä kuosissa. En minä itsekään ole mikään pulmunen, vaikka vakaasti olenkin päättänyt että päihteillä ei minun kuolemaani tule olemaan mitään osaa eikä arpaa - saas nährä kuinka onnistun ? Siskoni tuntuu selväjärkiseltä ja terveeltä, mutta on tietyistä syistä johtuen jäänyt minulle hieman etäiseksi. Vanhempani ovat tyypillisiä maalaiskunnan tervaskantoja, jotka pyrkivät aikanaan siirtämään omat selkeät arvonsa myös jälkeläisilleen käsittääkseni siinä melko hyvin jopa onnistuen - joskus tuntuu jopa siltä, että joidenkin osalta jopa hieman liiankin hyvin. Tai ehkäpä tuli niitä arvoja tulkittua hieman väärin ???

Noista asioista niinkuin muustakin varmasti tulen kirjoittamaan monen mielestä vähän sekaviakin ajatuksia, mutta muistakaa, että kirjoittamisessani on tarkoitus saada omat ajatukseni selkeytymään ja jäsentymään - toivottavasti myös kehittymään. En pyydä teitä hyväksymään minun ajatuksenjuoksuani, jos se tuntuu teistä oudolta ja harhaoppiselta, mutta toivon teidän antavan minulle oikeutuksen olla jotakin mieltä - oli se sitten mielestänne oikein tai väärin - ymmärtää voi moniakin asioita ilman, että niitä hyväksyisi (Voin kertoa teille salaisuuden: en itsekään aina ymmärrä itseäni ja tekemisiäni !). En myöskään tule tekemään mitään kronologista tarinaa vaan puran päätäni varmaankin niin vastikään tapahtuneilla kuin myös jo kohta historian havinaan kuuluvilla asioilla  - ja monasti varmaankin hyvin sekavassa järjestyksessä.

Jos olisin opiskellut tai opiskelisin psykologiaa tai jotakin vastaavaa, voisin ehkäpä pitää itseäni omana koekaniininani. No, en ole, mutta silti tuntuu välillä, että seuraan jotakin saippuaoopperaa vähän liiankin läheltä ymmärtämättä välttämättä läheskään kaikkea ympärilläni tai edes itsessäni tapahtuvaa - kuten melko luonnollista lienee onkin ;-). Joka tapauksessa olen tilanteessa, jossa minun omista sisäisistä syistäni johtuen pitää löytää joku varoventtiili kertoa tuntemuksistani, peloistani ja toivottavasti myös iloistani, jotta edes joskus tulevaisuudessa voisin ylpeillein kertoa olevani tasapainoinen itseni ja tekemisteni kanssa sinut oleva ihminen. Valitettavasti en ole löytänyt sitä kuuntelevaa ja keskustelevaa henkilöä livenä vaikka sitä olisin toivonutkin - todennäköisesti oma arkuuteni on tähän suurimpana syynä. Olen huomannut, että minun on hyvin vaikea puhua monista asioistani ystävieni kanssa, vaikka heitä minulle ihan kohtuullisesti onkin suotu - ei liene tuntematon tunne muillekaan, mistä sitten johtuukaan. Ja kuten sanottu, tyttöystävälläni on huolia omasta takaa aivan liian paljon että häntä haluaisin omillani häiritä. Tiedän, että ainakin jonkin verran pitäisi, jotta suhde voisi jatkua, mutta... ei se helppoa ole...

Kirjoituksia saattaa tulla hyvinkin epäsäännöllisesti - tässä vaiheessa en lähde ennustajaksi edes tai varsinkaan omille tekemisilleni. Voi olla että tekstiä tulee enemmän kuin kukaan jaksaa lukea tai sitten juuri päinvastoin - aika näyttää. Jos jotakuta kiinnostaa saada nk. sisäpiiritietoa jäyhän suomalaisen miehen ajatustenjuoksuun niin siitä vaan, tervetuloa ! Jos taas pääsen laukomaan ajatuksiani vain itsekseni, sekin minulle sopii, koska omia ajatuksiani tässä kuitenkin samalla jäsennän ja etsin jonkinmoista uutta tietä eteenpäin.